Olipa kerran Muru ja Nukka. Muru ja Nukka olivat pieniä nöröjä. Pienet nöröt ovat semmoisia, että niillä on usein ihan hauskaa, siis ei huolia ja semmoisia. Pääasiassa nöröt leikkivät autoilla ja nukeilla, niin ja tietysti kaikilla muilla leluiksi sopivilla esineillä Ne leikkivät myös semmoisilla esineillä, jotka eivät sovi leluiksi. Pienillä kivillä noin nyt esimerkiksi. Välillä ne rakentavat esteratoja ja hyppivät esteiden yli pää edellä, se on sitten hurjaa touhua.
Muru osaa jo kovasti suuttuakin. Äsken se uhkasi isoa päällikkönöröä kovien lelujen silmiin heittämisellä, jos ei saa tietokoneen vieressä olevasta raksuttavasta laitteesta kuviollista paperia, johon voi värikynillä väritellä. Hurjia uhkauksia, kuinkahan niihin pitäisi suhtautua.
Suurimman osan ajasta pikkunöröt ovat kuitenkin hyvin ihania, kekseliäitä, mukavia ja iloisia.
Sen pituinen se satu. Olen melko varma, että oli satu, vaikka siitä juoni puuttuikin. Opetus oli "nöröilkäämme".
Ihanko tosi?
Tässäpä nämä...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista