Aikoinaan koulussa opetettiin elämänarvoista, että ikinä ei saisi rakentaa elämäänsä yhden langan varaan. Yksi lanka voi katketa. Otetaan esimerkiksi urheilu, joka ei itseäni kyllä kosketa millään tavoin. On nuori, jolle urheilu on koko elämä. Koko elämällä tarkoitan sitä, että itsetunto rakentuu sen varaan kuinka hyvä on juoksemaan, ihmissuhteet on suuri osa urheilun parissa ja urheilu vie suurimman osan ajasta. Jalka poikki... siinä se sitten on, mitä muuta jää kuin valtava tyhjyys. Esimerkkejä on kyllä paljon muitakin kuin urheilu; työ, jokin kaikennielevä harrastus, seurakunta jopa perhe.
On kuitenkin yksi lanka tai pikemminkin köysi tai verkko, joka kestää. Jumala, Hänen varaansa uskaltaa laskea koko elämän. Herrani jaksaa kyllä kannattaa niin minut kuin perheeni, työni ja harrastukseni. Eikä roikkumistakaan tarvitse tehdä omin voimin. Vaikka välillä ylimääräistä tippuu kourasta, niin Hän pitää minusta kiinni. Arvoni tai sinunkaan arvosi ei riipu omista yhden langan saavutuksista, olet tärkeä Jumalalle sellaisenaan. Hän on sinut luonut, sinä olet ihme suuri ihme ja Hän rakastaa sinua... niin ja minuakin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti